Tällä viikolla olen oppinut, että se on ihan okei jos välillä haluaisi vain vaihtaa alaa ja ruveta ajamaan vaikka rekkaa. Se taitaakin vain kuulua lajin luonteeseen.
Että pitäisi aina kaikesta huolimatta uskoa itseensä, sanoa itselleen että kyllä sinä osaat. En uskonut, mutta osasin silti.
Että jos koulupäivän jälkeen tekee mieli kävellä suoraan alkoon ja ostaa viinihylly tyhjäksi, niin kannattaa sen sijaan mennä ostamaan veriappelsiineja.
Olen saanut paljon lohtua ja toivoa tuovia sanoja. Sellaisia, jotka tuntuvat tulevan niin oikeaan kohtaan kuin vain nyt sellaiset voivat elämässä tulla.
Tänä keväänä tulen luultavasti syömään ekstra paljon veriappelsiineja, vaihtamaan ne sesongin päätyttyä johonkin vähintään yhtä eksoottiseen ja taistelemaan sellaisia tuntemuksia vastaan jotka väittävät että haluaisin vaihtaa alaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti