Luin jostain, että pitäisi sanoa useammin ääneen, että rakastaa toista. Kun ihmisellä kuitenkin on tarve kuulla olevansa rakastettu ja tärkeä. Joillekkin ihmisille se on kuitenkin vaikeaa sanoa ääneen, eikä kaikki ehkä koskaan elämänsä aikana sano niitä sanoja. Ja siksi rakkauden voi löytää myös teoista.
Kun se toinen laittaa pyöräni keväällä ajokuntoon, tarjoilee aamulla kahvia, pitää kädestä iltalenkillä, tulee hakemaan kaupunkiin porukoilta, ottaa illalla kainaloon, pyytää minua kanssaan jonnekkin, haluaa viettää kanssani aikaa eikä kyllästy siihen... Olen minä sen ääneen sanottunakin kuullut, mutta kivaa se on löytää myös teoista.
Olen toisaalta myös saanut elämäni aikana todeta sen, että pelkät sanat eivät todellakaan riitä. Voihan sitä kertoa vaikka joka päivä rakastavansa, mutta jos loppujen lopuksi ei ole valmis minkäänlaisiin tekoihin tulee sanoista lopulta pelkkää sanahelinää.
Että mieluummin minä kuitenkin otan enemmän tekoja ja vähemmän sanoja, kuin että saisin pelkkiä sanoja ilman minkäänlaista todistetta teoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti