Parisuhteen määrittävä voirasia

Kolme vuotta sitten olin ekoja kertoja yötä asunnossa, jossa nykyään hengailen sujuvasti myös itsekseni. Vastapäätä istui vielä aika vieras ihminen, ja sitten se ihminen ilmoittaa ekalla yhteisellä iltapalalla, että miten voirasiasta kuuluu ottaa voita. 

Naurahdin ääneen, koska itse en olisi koskaan ikinä missään tilanteessa alkanut neuvoa moista kenellekään. Ja silti muistin elävästi, miten muutama vuosi aiemmin olin nähnyt kuinka isosiskoni opetti tulevalle miehelleen miten sitä voirasiaa kuuluu käsitellä. 

Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi kai sitä voinut tuostakin mielensä pahoittaa ja suhde olisi jäänyt siihen. Että minua ja tapojani toimia ei saa kukaan kontrolloida. Okei, onnekasta oli toki että itselläni on samanlainen suhde voirasioihin enkä siinä joutunut omasta toimintatavasta luopumaan.

Siinä asiassa ei jouduttu kompromissia tekemään, mutta onhan tässä vuosien aikana saanut niitäkin erilaisuuksia huomata.

Ja, huolimatta kaikista niistä erilaisuuksita, tässä me nyt sitten edelleen ollaan, jaetaan yhteinen voirasia, ja meillä ei vieläkään sinne kaivella kuoppia, vaan voirasia pidetään tasaisen sileänä pinnaltaan. 

Se voi kuulkas olla pienestä kiinni parin muodostuskin, vaikka sitten siitä voirasiasta.