Elämä tuntuu taistelulle, vaikka yritänkin välillä suhtautua siihen enemmänkin seikkailuna.
Ehkä jos voisin kohdata tunteeni uteliaana, valmiina oppimaan uutta.
Elämäntehtävänä riehuvan mielen kesytystä, oman elämäntarkoituksen rakentamista niistä palasista, joita on jaettu.
Se ei tunnu helpolle, vaan enemmänkin epäreilulle. Energia tuntuu valuvan vääriin osoitteisiin, ja jättävän liian vähälle huomiolle ne asiat, joiden oikeasti haluaisi olevan kaiken energian kohteena.
Tuntuu vaikealle.
Jos minulla olisi syvä luottamus siihen, että kaikki tulee menemään ihan hyvin, voisi elämä ja mieli olla enemmän tasapainossa. Missä on mielenrauhani, missä tyyneyden alku lähde?
Mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä kenellekin, miten rakentaa niistä päämäärä, miten mennä jotakin kohti?
Jos kymmenen vuotta sitten luulin olevani hukassa, en silloin vielä edes tiennyt mitä se tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti