Mieli on hauras,
kuin särkyvää lasia.
Jos koskettaa liian kovaa,
hajoanko?
Jääkö mitään jäljelle,
jos kukaan maailmassa ei pysty käsittämään,
miten niin en voi vain elää normaalisti.
En aina käsitä itsekään,
en haluaisi tarvita niin paljoa apua elämiseen,
kuin mitä silti tarvitsen.
Kukapa haluaisi.
Sitä luulee olevansa kuolematon,
voittamaton,
kunnes toisin todistetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti