Kasvoilla joulukuun aurinko,
ympärillä kasvavat ikiaikaiset männyt,
seisovat vahvoina,
juuret tukevasti maassa,
aivan kuten minäkin.
Aurinko leikkii mäntyjen latvoissa,
kurottelee valoaan metsän läpi,
siivilöityy lävitseni,
tuhansina pieninä onnen hippusina.
Ylläni pilvetön taivas,
vain pieniä ohuita pilviä siellä täällä,
ja tuulen mukana nekin jatkavat matkaansa,
lipuvat eteenpäin.
Siinä mieleni maisema,
ja muistan taas mitä on sisäinen rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti