Että minäkö olisin, alle 22-vuotiaana, lähtenyt yksin reissaamaan maailmalle?
Pitkin eurooppaa olisin yksin matkustellut ja seikkaillut.
Luultavimmin en käyttäisi verbiä "ehtiä" tässä kohtaa.
Siitähän se ei ole milläänlailla kiinni, olisihan sitä varmaan ehtinyt,
jos olisi halunnut.
Ja olenhan minä toki reissannutkin; ainakin kerran matkustin Kuusamoon ihan yksin.
Enemmänkin olisi varmasti ehtinyt, jos olisi luonteeltaan yhtään sellainen, että kaipaisi seikkailua ja muutosta. Janoaisi uusia kokemuksia ja maisemia.
Sellainenhan minä en ole, eikä minusta luultavimmin sellaista tule.
Ilman poikaystävän reissuseuraa en varmasti olisi tänä päivänäkään matkustanut niin paljoa maailmalla,
kuin mitä olemme yhdessä tehneet.
Välillä sitä hämmentyy, miten erilaisissa maailmoissa me ihmiset täällä elämmekään.
Miten erilaisia luonteita meillä on, erilaisia tapoja ymmärtää maailmaa.
Minulle ei yksin matkustaminen ja reissaaminen ole minkäänlainen pakollinen saavutus, joka jokaisen täytyisi elämässään kokea.
Mutta jokaisella lienee ne omat rajansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti