että niinä synkimpinä hetkinä,
kun oikeasti selviydyin vain hetkestä toiseen,
eikä tulevaisuus näyttänyt kovin valoisalle,
että joku olisi silloin osannut kertoa miten paljon paremmaksi kaikki vielä muuttuu.
Että olisi ollut helpompi hengittää läpi kaikkien niiden synkkien hetkien,
että ei olisi tarvinnut pelätä hukkuvansa lopulta niihin olotiloihin,
että olisi uskaltanut tuntea rehellisesti jokaisen tunteen ja olisi voinut luottaa etteivät ne ole pysyviä.
Ehkä voin ajatella,
että nyt minä ainakin sitten tiedän.
Jos vielä joskus vajoan synkempiin hetkiin,
voin luottaa siihen että sieltä pääsee myös pois.
Jos juuri sinulla on nyt vaikeaa,
niin usko ja luota,
että vielä se helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti