Suuni on kirvelevillä haavoilla,
oksennan ulos vuosien aikana nieltyä pahaa oloa.
Jos kirvelevät haavat ovatkin pahoja sanoja,
jotka olen vuosien aikana niellyt.
Kehoni on varastoinut niin paljon,
että joskus kai kaikelle sillekin on rajansa.
Ja kun raja tulee vastaan,
ei alas mene enää edes ruoka ja juoma.
Olen ollut hiljaa liian kauan,
piilottanut oman tahtoni,
piilottanut kiukkuni.
Suun kirvelevät haavat muistuttavat olemassaolostaan,
herättelevät aisteja.
Minunkin pitäisi muistuttaa ihmisiä olemassaolostani,
herätellä aisteja.
Koska minä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti