Pitäisi hyväksyä, että elämä on nyt tällaista.
On paljon kaikkea tehtävää ja sitten ei kuitenkaan oikein mitään konkreettista, mihin tarttua.
Pitäisi uskoa siihen, että tämä on vain vaihe.
Että vielä tulee hetki, jolloin kaikki tämä nyt keskeneräinen on valmista.
Ja kaikkien näiden mieltä kuohuttavien asioiden kanssa on löytynyt rauha.
Kaikki tämä on vain väliaikaista, hetkellistä.
Ja tulevassa odottaa sisäinen rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti