Olen aloittanut vuoden tilaamalla turhuuksia netistä (sentään käytettyjä vaatteita kirpputorihengessä), pohtimalla otsatukan lyhennystä (tuntuu turhauttavalle varata parturiaika 15 minuutin takia) ja raha-asioideni tilaa ja olemusta (voisinko tänä vuonna löytää jo itseni työelämästä, vihdoin).
Mieleni pirskahtelee sellaista energiaa, jota en ole tuntenut vuosiin. Hiljennyn sen äärelle. Sen sijaan, että jakelisin pirskahtelevan energiani saman tien ympäriinsä, minä pysähdyn ja kuuntelen. Jos hetkeen en käytä energiaani mihinkään, ehkä vähän tylsistyn, voisiko siitä syntyä jotain harkittua.
Tuntuu siltä, että pitäisi jo olla jossakin. Pitäisi olla tulevaisuudessa ja kaikessa mitä siellä häämöttää. Harkka, valmistuminen, työt.
Vai sittenkin; tiistai, huurteiset puut, hiusten latvojen kaksihaaraiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti