huomaan usein päätyväni ajatukseen,
että olisipa helpottavaa jos universumi vain sanelisi sen kohdallani mahdottomaksi,
niin ei tarvitsisi itse tehdä aktiivista päätöstä.
Se ei aiheuttaisi ihmetystä, paheksuntaa tai ikäviä kysymyksiä, jos vain voisin sanoa että en yksinkertaisesti pysty saamaan lapsia.
Kuulostaa kamalalta edes kirjoittaa toivovansa jotain tuollaista,
monen toive kun on aivan päinvastainen.
Mutta se kertoo vain ja ainoastaan siitä, miten vaikeaa minun on tehdä päätöksiä.
Miten huonosti kuulen sen, mitä aidosti ja oikeasti itse haluan,
kun päässäni huutavat vain yhteiskunnan normit ja muiden odotukset.
Olen maailman huonoin tekemään päätöksiä, edes pieniä.
Olen huvikseni miettinyt, mikä voisi olla elämäni biisi. En kuitenkaan pysty nimeämään vain yhtä, koska sen pitäisi olla jotenkin aivan ylivertainen.
Tai kun ehdotin itse poikaystävälle, että katsotaan toistemme lempielokuvat. En osannut päättää. Katsoimme kyllä jo, mutta en tiedä valitsinko oikein ja jouduin muokkaamaan ajatustani niin, että se oli yksi parhaista elokuvista joita olen nähnyt.
Jos en kykene päättämään edes näistä, niin miten sitten täysin uuden elämän luomisesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti