Aina sitä ei siinä hetkessä näe, kun elämä vääntää mitä ihmeellisimpiin solmuihin ja ei tiedä onko matkalla kohti pohjaa vai pintaa.
Mutta jälkeenpäin, ainakin useimmiten.
Muutoksella on hintansa, se vie kaiken voiman.
Heräilen öisin useammin, nukun levottomampaa unta, viime yönä olin myöhästymässä omista häistäni.
Kehoni tuntuu niin pohjattoman väsyneelle, että tämän päivän aion vain maata olohuoneen lattialla.
Kuuntelen musiikkia, hengitän, ihan vain olen.
Tänään en vaadi itseltäni mitään,
ja ehkä saan voimani takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti