Elämän suhteen tuskin koskaan valmis

Opiskelujen suhteen minusta tulee valmis.

Sen määrittää opintopisteiden määrä ja tiettyjen kurssien suorittaminen.

Mutta elämän suhteen valmis.

Valmis työelämään, valmis parisuhteeseen, valmis vanhemmuuteen.

Niihin ei minusta tee valmista mikään kurssien määrä,

ei opintopisteet tai tutkintotodistukset.

Toisaalta ajatuksena on outoa,

että ensin pitäisi tuntea itsensä valmiiksi,

ennen kuin voi ryhtyä työelämään, parisuhteeseen tai vanhemmuuteen.

Kuitenkin opiskellessa nimenomaan ensin opiskellaan,

lopulta valmistutaan.

Oikeastaan täytyisi siis vain lähteä matkaan,

suunnata kohti unelmaansa,

ja matkan aikana kasvaa valmiimmaksi.

Elämä ei ole samanlainen kokonaisuus kuin opinnot,

kukaan ei kirjoita tutkintotodistusta tai jaa arvosanoja,

opintojen suhteen voin olla valmis,

mutta elämän suhteen tuskin koskaan.