Paistoi aurinko, kuulokkeissa soi "älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan",
näin sitruunaperhosen.
Hetken olo oli kevyt kuin perhosen lento.
Toisaalta vapaus, toisaalta uudenlaiset vastuut ja velvollisuudet.
Onko tässä elämässä koskaan hetkeä, jolloin ei tarvitsisi suorittaa?
Onko pienintäkään häivähdystä hetkestä, kun pyyteettömästi oltaisiin vain tyytyväisiä omiin ja muiden suorituksiin?
Arvioitu valmistumisaikani oli toukokuussa 2021.
Nyt vuotta myöhemmin, se on totta.
Ja minä olen itsestäni niin hemmetin ylpeä.
Kaiken tämän keskellä, minä valmistun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti