Se tekee osittain kipeää,
olla niin tietoinen kaikesta,
ja kuitenkin tuntea itsensä täysin avuttomaksi.
Se on hyväksymistä,
laajempaa ymmärrystä itsestä,
tietoisuutta maailman nurinkurisuudesta.
Koitan seisoa itseni puolella,
avuttomuudesta huolimatta,
ja luottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti