Kaikesta huolimatta, minä elän kesää. Kesämekko päällä hytisen keskellä kaupunkia kylmässä tuulessa, ihan vain koska on kesä.
Hymyilen tuntemattomille, hymyilen kilpaa pilven takaa kurkistavan auringon kanssa. Ei kai kesällä voi olla hymyilemättä, ei kai sentään vaikka kuinka tuuli tuivertaisi läpi ohuesta mekosta.
Katselen sinistä taivasta, vihreitä puita, sinistäkin sinisempää vettä, kesäihmisiä. On ihmisiä sortseissa ja topeissa, samaan aikaan on ihmisiä takeissa ja huivit kaulassa.
Minä sanon etten pidä kesästä. Mutta pidänhän minä auringosta kasvoillani, pehmeästä nurmesta varpaiden alla, vapaudesta kulkea ilman kenkiä.
Vapaus, jäätelö, aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti