torstai 30. kesäkuuta 2016

Jos voisin uskoa itseeni, niin kuin sinä uskot minuun

Kun hiukset on suihkun jälkeen vielä hieman kosteat ja ne saa helposti pyöräytettyä söpölle nutturalle.
Kun järvivesi on niin lämmintä, että talviturkin heittäminen ei ole enää yhtään ikävää.
Kun tajuaa, että maailmassa on sittenkin ihmisiä joiden kanssa tulee ihan hyvin toimeen vaikka joidenkin kanssa kaikki on niin hankalaa.
Keltainen mekko ja rusketusrajat.

Täytyy miettiä asioita, joista olen kiitollinen ja jotka tekevät iloiseksi. Edelleen alkamaton kesätyö on saanut stressini jo nyt puhkeamaan täyteen kukkaan.

Tykkäykset instakuvassa, oma aika jolloin voi ihan vain olla ja katsoa netflixiä, ihoa lämmittävä aurinko, vain 25 minuutin junamatka Joensuusta Enoon.


Hän, jota katsoessa sydän pakahtuu onnesta ja on vain ihan pakko hymyillä. Ihminen jonka kanssa tehdä suunnitelmia, ihminen jolle voi aina soittaa, ihminen joka on niin tuttu ja turvallinen. Ihminen, joka uskoo siihen että kyllä minä selviän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti