Ihmiset jotka sanovat etteivät tarvitse vierelleen ketään, ovat usein niitä jotka kaikkein eniten kaipaavat toista ihmistä elämäänsä. Pelkäävät jäävänsä yksin, pelkäävät myöntää edes itselleen kuinka paljon tarvitsevat.
Ne jotka nauravat eniten, voivat olla niitä kaikkein surullisimpia. Ovat nähneet liikaa, mutta miten sellaista kertoo kenellekään. On vain helpompaa peittää se kaikki naurulla.
Ne jotka hehkuttavat onneaan, ehkä ajautuneet liian kauas siitä joka oikeasti tekisi onnelliseksi. Todistelevat onneaan, yrittävät sillä tehdä onnettomasta päinvastaista. Kirjoittavat sanoja onnesta, että uskoisivat itsekin.
Emmehän me näe pinnan alle. Emme sinne mihin kaikki totuudet on piilotettu. Emme näe muuta kuin sen mitä meille jaetaan.
Ja kukapa täällä jakaisia kaikkea omastaan, kun maailma voin sen viedä pois niin kovin nopeaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti