Olen käynyt helsingissä antamassa hyväksyntääni sille millainen vene on luvallista ostaa ja kertonut ääneen haaveiden hääpäivästä.
Olen saanut nukahtaa sviitin valkoisiin lakanoihin ja herätä hotellin aamupalaan.
Olen miettinyt kuinka suuri ihmisen täytyy olla saadakseen monta sataa ihmistä taputtamaan käsiään ihan vain astumalla huoneeseen.
Olen ymmärtänyt olevani törmäyskurssilla sellaisten kanssa, jotka jo nuorena tiesivät mitä haluavat elämällänsä tehdä. Tai sellaisten kanssa, jotka menevät töihin ihan vain tienatakseen rahaa ja ottavat vastaan työn kuin työn.
Olen alkanut elätellä toivoa, jonkun suuremman löytymisestä.
Olen menettänyt uskoni kaikkeen ja sitten taas päättänyt vain uskoa.
Yhtä suurta vuoristorataa on tämä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti