En tiedä olenko väärässä, jos väitän polkupyöräilijöiden olevan niitä ei-toivotuimpia kavereita liikenteessä. Autoilijat eivät tahdo pyöräilijää eteensä hidastamaan liikennettä, mutta toisaalta myöskään jalankulkijat eivät ilahdu ohitse suhahtelevista pyöräilijöistä. Eivät edes myös pyöräilyyn tarkoitetulla kevyenliikenteenväylällä.
Tästä on puhuttu paljon ainakin syksyllä joensuun alueella. Miten jalankulkijoita pelottaa kun pyöräilijät surffailevat heidän seassaan. Itse olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota siihen missä minä sillä pyörällä oikein ajan. Mutta muistatko sinä, pelokas jalankulkija, pitää huolen siitä ettet kävele keskellä jalkakäytävää tai seilaa edes takaisin reunasta toiseen niin että pyörällä ohittaminen tulee mahdottomaksi?
Pyörässä on kello, onhan se. Jos soitan kelloa, saan pahoja katseita. Itsestänikin ääni on häiritsevän kova ja jopa epäkohtelias. Jos taas en soita kelloa, vaan pujahdan vain sopivasta välistä, saan silti pahoja katseita. Pitäisi katsokaas ilmoittaa tulostaan, ettei kävelijä saisi sydänkohtausta.
Sinänsä tykkään kulkea matkat pyörällä. Se on nopeampaa kuin kävely, ainakin jos lunta ei ole tuhottomasti ja ihmiset ymmärtävät kävellä jalkakäytävän reunassa. Toisaalta monet kerrat olen itsekin huomannut olevani pyöräilijöiden tien tukkona, kun olen taittanut matkaani kävellen.
Voitaisiinkohan suomeenkin maalata erikseen pyöräilijöiden kaistat ja jalankulkijoiden kaistat, ihan vain asian selventämiseksi ja sen viimeisenkin kontaktin välttämikseksi. Ei liene mitään kauheampaa kuin ottaa kontaktia liikenteessä ja pyytää jotakuta antamaan tietä. Kyllä olisi hyvä olla selkeät kaistat, säästyttäisiin paljolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti