Pitää elää, ne sanovat. Pitää mennä ja tehdä nyt kun on nuori, nyt kun on vielä kaikki mahdollista.
Ja minä mietin, että miten se oikein tehdään. Miten mennään rohkeasti, yhtään pelkäämättä, kohti jotain sellaista jota ei voi ennalta nähdä?
Ei ole vielä mikään kiire, kun on niin nuori. Vielä ehtii opiskella ja löytää itsensä. Samaan aikaan ei kuitenkaan saisi hetkeäkään epäröidä. Äidinmaidossa olisi pitänyt imeä itseensä päämäärä ja unelma-ammatti, joita kohti suunnata.
Miten voi samaan aikaan olla vielä aikaa ja sitten kuitenkin ihan hirveä kiire?
Jos minä voisin, minä oppisin sanomaan ettei minulla ole mitään hätää. Että miksi teillä on niin kamala hätä minusta, kun kaikkihan on ihan hyvin.
Ehkä minä opinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti