Ja niin pieneksi minä tunnen itseni, kun taivaalle nousee täysikuu.
Niin avuttomaksi silloin, kun maailma vain toteuttaa määrättyä rataansa.
Enkä minä voi sitä estää, en pysty pysäyttämään.
Niin pieneksi tunnen itseni silloin, kun huoneen täyttää sielua ravisteleva musiikki.
Samalla niin rikkinäiseksi ja sitten kuitenkin ehjemmäksi kuin koskaan.
Niin paljon se ravitsee sielua ja antaa toivoa paremmasta.
Niin pieneksi, niin avuttomaksi ja taivaalla mykistävän suuri kuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti