Olen viime päivinä valittanut niin paljon kiireestä ja stressistä, että se alkaa tuntua jo vähän luvattomalle. Ei, se ei todellakaan tunnu helpottavan, mutta ei kai se valittamallakaan vähene. Luulen, että veren sijasta suonissani virtaa väsymys. Jos sellainen vain suinkin on mahdollista.
Ulkona alkaa olla kevät. On katupölyä ja koirankakanhajua ilmassa. Kaikki on vielä niin rumaa ja väritöntä, kunnes aurinko alkaa synnyttää uutta elämää. Siirryin jo keväisempään takkiin ja kesätennareihin.
Tänään sain kesken päivää viestin, josta tiesin että se toinen on ajatellut minua juuri sillä hetkellä. Sitä minä hymyilin monta hetkeä. Niitä hyviä hetkiä, pitäisi löytää enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti