torstai 19. huhtikuuta 2018

Onks meillä loppuelämä, pysytkö mun vierellä?

Facebook muistuttaa epäsuorasti asioista, jotka olivat elämässäni neljä vuotta sitten. Tavallaan ne tuntuvat kaukaisilta, ehkä siltä että olikohan niitä edes koskaan olemassakaan. 
Ja sitten taas toisaalta se tuntuu hurjalta, että siitä kaikesta on vasta neljä vuotta. Kun tämäkin parisuhde lähenee jo kolmen vuoden rajapyykkiä. 

Elämäni silloin ja elämäni nyt.

Silloin juoksin kohti elämää, tietämättä miten jarruttaa. Nyt tiedän, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Ja se miten suhtautuu asioihin, vaikuttaa siihen kuinka niistä selviää. Haluaisin ajatella, että kaikki tapahtuu jostakin syystä. Että kaikesta voi oppia ja kasvaa ihmisenä. En tiedä olenko onnellisimmillani juuri nyt, mutta ainakin vakaampi kuin neljä vuotta sitten.

Ulkona on aurinko ja edessäni maisema kahdeksannen kerroksen ikkunasta. Niin paljon on ehtinyt tapahtua ja muuttua, neljässä vuodessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti