Kuin varkain on tämä kevät kääntynyt kohti loppuaan. Yhtäkkiä on ruotsinkurssi suoritettuna, monia itsearviointeja kirjoitettuna. Paljon takana, mutta silti se kaikkein suurin koitos vasta edessä.
Ja kuin varkain kääntyy tämä kevät vielä kesäksi, lomaksi, huolettomuudeksi ja ahdistukseksi. En ole saanut töitä ja päivien aikatauluttomuus huolettaa. Vieläkään en sellaista oikein osaa käsitellä.
Kuin varkain, ja pian onkin jo mansikkakakkujen aika. Niin nopeaan se juoksee, elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti