Kun kirjoittaa harvoin, sitä alkaa ajatella, että niinä kertoina kun jotain kirjoittaa sen pitäisi olla ylevää ja maailmoja avaavaa. Ja sitten kun kirjoittaa joka päivä jotakin, huitaisee vain sanoja mitä mieleen tulee, ei sillä enää tunnukaan olevan niin väliä.
Siihen kai se tyssäsi, kirjoitusinto. Kun olisi pitänyt omasta mielestä tuottaa niin äärettömän mielenkiintoista sisältöä. Nyt koitan tyytyä keskinkertaisempaan, yksinkertaisempaan.
Pukeuduin tänään mekkoon, joka on hautautunut pitkäksi aikaa kaapinpohjalle ja se tuntui hyvälle. Ulkona oli pureva viima ja tuuli, joka meinasi työntää alas sillalta.
Nyt haluaisin keksiä elämääni jotakin, että kun ihmiset kysyvät mitä vapaa-ajallani teen, voisin oikeasti kertoa tekeväni jotakin. Nyt tuntuu, että en todellakaan tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti