Miten voi auttaa muita jaksamaan, jos itsekin horjuu jossain kaiken rajamailla?
Asiat ovat hallinnassa ja sitten eivät kuitenkaan yhtään.
Ne leviävät, paisuvat, laajenevat, mikä minnekin.
Olen lupautunut mukaan moneen sellaiseen mihin en yleensä, takaraivossa ajatus tuntimäärästä jonka pitäisi täyttyä.
Osaanko minä ja entä jos en, onko minusta muka tähän. Enkä minä tiedä, että onko.
Jos minäkin vain kaatuisin, luovuttaisin, putoaisin pelistä. Mutta en minä uskalla päästää irti, juuri siksi että en tiedä pääsenkö sitten enää ikinä mitenkään kiinni tähän kaikkeen. Pelottaa olla kyydissä, mutta vielä enemmän pelottaa hellittää otetta yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti