Tiedän, että suurimmaksi osaksi kaikki oireilu on vain mieleni huiputusta. Se uskottelee keholleni, että täytyy olla huolissaan ja varuillaan. Elää koko ajan hiukan hälytystilassa.
Mutta vaikka tiedän sen, on siihen silti niin kovin vaikea uskoa ja luottaa. Mitä jos sittenkin jotain jää huomaamatta? Mitä jos sittenkin olisi pitänyt olla enemmän varuillaan?
Kehoni ei koskaan pääse lepoon, ehkä öisin, en tiedä. Miten saada mieleni pois hälytystilasta? Miten saada kaikki se kuorma ulos kropastani? Miten oppia taas luottamaan siihen, että minun ei tarvitse kannatella koko maailmaa, jotta se pysyisi kasassa.
Voisinko minä taas luottaa siihen, että maailma jatkaa kulkuaan myös ilman kokoaikaista huoltani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti