Toisina päivinä se on päivän selvää; kaikki tärkeä on tässä ja nyt. Ei väliä sillä mitä on tulossa huomenna tai mitä on ollut eilen tai edes tunti sitten.
Toisina hetkinä taas tulevaisuus on vain yksi musta aukko. Tunneli, jonka päässä ei ole valoa. Koska jos elämä tulee aina olemaan tätä, niin en tiedä miten kuuluisi jatkaa eteenpäin päivästä toiseen.
Kohta en enää tunnista edes itseäni tämän kaiken ahdistuksen ja sekavuuden alta. Miten tehdä elämä uudelleen ennalta-arvattavaksi, suoraviivaiseksi, turvallisentuntuiseksi? Miten kun mikään ei ole enää ennallaan.
Sekavuuden seasta huutaa mieleni, missä on kaikki se tyyneys, joka minulla oli ennen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti