Elämä tuntuu kiertävän kehää.
Viikosta toiseen mieltä vaivaavat ne ihan samat ongelmat.
En tiedä opparin aihetta (välillä ehdin jo innostua jostakin aiheesta, mutta hautaan koko idean lähes samantien syystä tai toisesta).
Välillä pelkään ahdistuvani hengiltä (sitä kerron kyllä harvoin ääneen yhtään kenellekään, mutta silti se toistuu yhtä luontevasti kuin aamut ja illat elämän kiertokulussa. Opparin aiheesta ja sen tietämättömyydestä olen ulissut ympäriinsä niin paljon, että en oikeastaan enää itsekään jaksa kuunnella itseäni).
Pimeys on tullut jäädäkseen, koulua ei oikein kunnolla ole ja se tekee olosta irrallisen. Mies katoaa maailmalle tai milloin minnekin ja iltaisin istun yksin sohvalla odottaen nukkumaanmenoa.
Pitäisi alkaa kuntoilla, pitäisi alkaa harrastaa jotakin, pitäisi viedä pyörähuoltoon (on pitänyt jo ainakin puoli vuotta), pitäisi keksiä itselleen elämä.
Miten pysyä raiteilla, joutumatta kuitenkaan kiertämään kehää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti