Mitä me muistamme tästä ajasta, vaikka nyt kymmenen vuoden päästä. Maailma elää poikkeustilassa, minä sellaisessa elämäntilanteessa ettei asiat oikeastaan ole muuttuneet. Enkä tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.
Varmaan olla kiitollinen siitä, että kaikki tuntuu edelleen lähes normaalille. Ja toivoa voimaa niille, joille tilanne on kaikkea muuta kuin normaali.
Tänäkin aamuna nousi aurinko, lentävät linnut, puiden latvat ovat samalla tasolla horisontissa kuin eilen. Lumi ja jää sulavat, Pielisjoessa virtaa vesi.
Erotanko minä enää kymmenen vuoden päästä, että mikä niistä kotona istutuista opiskelukeväistä olikaan se, jolloin ei voinut huvikseen lähteä päivällä vaikka kirpputorille tai kirjastoon. Erotanko minä sitä, ja jos en, niin onko sillä väliä?
Tarvitseeko tätä aikaa kirjoittaa itselleen muistiin, taltioida ettei unohtaisi. Vai jatkaisiko vain sitä omaa epänormaalin normaalia elämäänsä, koska kyllähän ainakin media kirjoittaa ja laittaa meidät muistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti