Viime päivinä on maailman meno mennyt sellaiseksi, että oikeastaan pitäisi vain laittaa itsensä somelakkoon (tai karanteeniin). On hyvä olla tietoinen, en minä sitä sano, mutta auttaako se että tietää joka ikisen rasauksen ja risauksen mitä tapahtuu.
Yhtäkkiä on koko elämä peruttu. Oikeastaan ei ole enää edes varmaan hyväksyttävää tehdä oikein mitään. Kahviloissa ja ravintoloissakin käynti on vain typeryyttä ja ajattelemattomuutta. Ainut oikea paikka on kotona, tai ehkä jossain keskellä metsää missä ei varmasti törmää kehenkään muuhun.
Olo on jokseenkin omituinen. Sitä vain yrittää pyristellä niin kovin, että kaikki säilyisi normaalina. Mutta mitä normaalia on etäluennoissa ja siinä ettei kaupan hyllyltä löytynyt makaronia?
Täytyy hengittää enemmän, keskittyä meditaatioon ja mindfulnessiin.
Ehkä tämä tästä ja joskus herään aamuun, kun meillä on muitakin uutisaiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti