Elämä tuntuu nuoralla tanssimiselle,
varovaiselle taiteilulle,
ettei putoaisi takaisin sinne jonnekin pimeään.
Olo on lähes normaali arjessa,
mutta huominen reissuun lähtö hieman huolettaa.
Riittääkö hengityksen voima,
riittääkö lempeys ja ymmärrys mahdollisia ajatuksia ja tunteita kohtaan.
Toivoisin, että riittäisi.
Että osaisin ottaa tunteet tunteina ja ajatukset ajatuksina,
että en antaisi niille sen enempää merkityksiä tai voimaa.
Että osaisin ottaa hetkiä itselleni hälinän keskellä,
sulkea silmät ja hengittää.
Enkä haluaisi nähdä huonoa oloa tai pelottavia ajatuksia epäonnistumisena,
vaan haluaisin hyväksyä ne luonnolliseksi osaksi matkaani kohti tasapainoisempaa mieltä.
Koska nehän kuuluvat asiaan, pienet takapakit ja notkahdukset.
Toivon olevani tarpeeksi vahva kulkemaan sellaistenkin hetkien läpi.
Valoa ja voimaa meidän jokaisen tulevaan viikkoon, missä sitten ikinä sen vietätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti