En ole kaivannut paljoa mitään niin sanotusta normaalista elämästä. Viikonloppuna pestiin suihkukaapin seiniä ja kloorilta tuoksuva pesuaine herätti kaipausta kylpyläviikonloppuihin. Muuten olen elänyt seesteistä ja melkein onnellista elämää. Muutama kuukausi sitten luulin vielä, että en enää koskaan voisi elää huolettomasti. Se on kuitenkin osoittautunut vääräksi luuloksi. Muutaman kuukauden takaiseen verrattuna elämäni on suorastaan täydellistä.
Viime päivinä olen tuntenut enemmän lämpöä, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuudentunnetta kuin hetkeen. Se tuntuu niin hyvälle. Minua on kehuttu nätiksi niin monesti, että ihan hengästyttää.
Ja minä koitan muistaa, että kyllä kaikesta selviää. Siitäkin huolimatta, että pelottaa ja epäilyttää. Täytyy vain silti uskaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti