Välillä mietin, että elämä voisi tuntua helpommallekin.
Se voisi vain soljua eteenpäin, mennä menojaan,
ja minä nauttisin kyydistä.
Aina se ei kuitenkaan tunnu niin helpolle ja kevyelle,
kun mielessä käynnistyy arkisistakin asioista tietyt mekanismit,
ja niitä vastaan taistelu vie äärettömästi voimaa.
Vastaanhan ei pitäisi taistella,
ei vieläkään.
Mutta kukapa haluaisi tottua ahdistukseen ja pelkoon.
Mistä voi tietää että ne eivät tule jäädäkseen,
jos niiden vain antaa olla?
Helpompi elämä ei kuulemma välttämättä enää tuntuisi edes elämälle.
Mutta mistä sen tietää milloin jollekin on annettu liikaa kantaakseen,
ja milloin se kaikki on vain tarvittavaa elämän vaikeutusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti