Toisaalta huolettaa, että pähkäilen liikaa.
Vatvon ja vatuloin, enkä sen takia tartu mihinkään.
Elämä vain pyyhkäisee ohitse, enkä ole saavuttanut mitään.
Toisaalta pelottaa tarttua mihinkään,
kun oma jaksaminen on niin nollissa,
ja valinnat elämänpituisia.
Mitä on se "mitään",
josta pelkään jääväni paitsi,
että sitä en saavuttaisi?
Kuuluuko sitä edes kaikkien saavuttaa,
ja miksi pitäisi saavuttaa vain siksi,
että kaikki muutkin.
Kuljeta ja johda,
oikeaan suuntaan,
elämän tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti