tiistai 12. huhtikuuta 2016

Jos yhden päivän voisi olla, peloton kuin juovuksissa

Näin ikkunasta hämärtyvässä illassa juoksevan pupun, hetkeksi maailma pysähtyi.
Ei ollut yksinäisyyttä, ei pelkoa ja epätietoisuutta lähestyvästä lääkäri käynnistä.
 
Olen viikon ajan soittanut tai saanut puhelun joka ikinen ilta, kuullut tuttua ääntä ja kaivannut.
Voisivatko nämä päivät ja yöt jo loppua, voisiko yksin eloni olla enää muisto vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti