Miten olla rohkea, pysyä avoimena

Elämä tuo eteeni kasvunpaikkoja, tarjoilee tilanteita joihin tarttua ja niiden avulla kasvaa ihmisenä. Ja minä väistelen kuin viimeistä päivää niitä sellaisia tilaisuuksia. Ettei vain tarvitsisi avata suutaan, kertoa miltä oikeasti tuntuu. Kertoa, että miksi epäilyttää ja mikä tuntuu pahalle. On niin helppoa, luvattoman helppoa, piiloutua sen taakse, että arki on hyvää.

Minä sulkeudun niinä hetkinä, kun pitäisi avautua. Ja piiloudun niinä hetkinä, kun pitäisi olla näkyvämpi kuin koskaan. Tiedän ettei näin voi jatkua enää kauaakaan. Että en oikeastaan edes halua elämäni olevan tällaista. 

Mutta miten olla niin rohkea, niin äärettömän rohkea, että vanhojen tottumusten sijaan toimisi aivan toisin. Avaisi suunsa, sanoittaisi tunteensa, ei pelkäisi kertoa ääneen totuutta? Miten se tehdään, ja kuinka kauan voi vain sulkeutua ja piiloutua?