Olo on jotenkin pieni ja voimaton sen edessä, että nyt tosiaan on kesäloma. Ettei enää tarvitse mennä luennoille, ainakaan kolmeen kuukauteen, eikä ainakaan koulun takia herätä aikaisin aamulla.
Olen koettanut keksiä itseäni kehittäviä juttuja kesäksi. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että kyllä minä saan ajan kulumaan. Silti olo tuntuu jotenkin avuttomalle.
Haaveilen, että lukisin paljon kirjoja. Kokeilisin uusia reseptejä ja ruokia. Kuvaisin videoita ja harjoittaisin editointitaitojani. Jokainen niistä on arvokas ajatus, mutta silti jokainen niistä kuulostaa turhalle ja väärälle koska niistä ei tienaa rahaa.
Olen itselleni hurjan ankara tämän asian suhteen. En tuomitse ketään, joka ei ole kesätöitä syystä tai toisesta saanut. Mutta itseni tuomitsen, itseäni syyttelen ja sätin. En riitä itselleni, koska en usko riittäväni myöskään ympärillä oleville ihmisille.
Minä riitän, ja tämä on vain yksi kesä muiden joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti