Liian usein asiat tuntuvat pelkälle utopialle, kaukaiselle todellisuudesta katsottuna.
Enkä minä haluaisi kadota utopiaan, antaa sen kasvaa ääriään suuremmaksi.
Miten se pysäytetään?
Enkä minä näe itseäni todellisena, kokonaisena ihmisenä.
Näen palasia, jotka haihtuvat, välillä näkyvät selvemmin.
Minulla ei ole suuntaa, se saa pelkäämään elämää.
Se saa pelkäämään utopiaa ja siihen eksymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti