Pelkään väsymystä.
Sitä, että en koe jaksavani olla läsnä kokonaisia päiviä.
Aivoni väsyvät, väistämättä, jossain kohti päivää,
ja tunnen vajoavani jonnekkin epätodellisuuden maailmaan.
Ne hetket pelottavat,
koska olenko nyt lopullisesti rikki?
Miten pystyn opiskelemaan ja tekemään opparia,
kun aivoni väsyvät?
Miten voin lähteä vaikka reissuun useammaksi päiväksi,
kun todellinen lepääminen muualla kuin kotona on hankalaa?
Onko se edes vain ahdistuksen ja stressin tuomaa väsymystä,
vai onko se jotain muuta?
Pitäisi muistaa välillä olla huolehtimatta,
ja levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti