Kun elämä on yhtä vuoristorataa. Monen hyvän päivän jälkeen se yksi huono hetki voi kaataa aivan kaiken.
Kun nostat itseäsi takaisin elävien kirjoihin. Tai ainakin vakautat ajatuksen juoksua.
Nykyään minä jo tiedän, että siihen ei kuole. Siihen tunteeseen ei tarvitse hukkua, tai jäädä.
Eihän se silti kivalle tunnu tai mukavaa ole.
Mutta sieltä takaisin tänne ja positiivisten ajatusten maailmaan. Jokaisesta päivästä olen silti koittanut keksiä jotain hyvää. Jotain mistä olla kiitollinen.
Milloin onkaan vuorossa seuraava lasku?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti