Eilen keskikesän juhla teki olosta yllättäen ajattoman ja irrallisen. Tuntui vaikealta hengittää, tuntui vaikealta ylipäätään olla. Yritin työntää oloa pois, koska niin minä aina teen. Vaikka oikeastaan tiedän ettei pitäisi.
Sitten sanoin itselleni, että ei minun tarvitse juuri nyt tehdä muuta kuin hengittää tämän olon ja päivän lävitse. Tämä ei varmasti ole pysyvä olotila, koska sellaisia tunteet ovat. Ne tulevat ja menevät. Harvoin jäävät muuttumattomina paikalleen.
Ja vielä sen samaisen päivän iltana oli olotilani jo aivan toinen. Kevyt ja helppo.
Joten muista, jos olo tuntuu vaikealle ja hankalalle,
siinä hetkessä riittää, että hengität.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti