Olen kyllästynyt siihen miten maailma aina vaatii meidän olevan niin näkyviä. Pitäisi saada itsensä näkyville työhaastattelussa, pääsykokeiden haastattelutilanteissa, uusien ihmisten ryhmissä.
Näkyvä, näkyvämpi, näkyvin.
Ne huomataan, jotka loistavat. Loistavat älyllään, nerokkailla sanoillaan, saavat äänensä kuuluviin. Vaan entä ne jotka loistavat omaa hiljaista valoaan, ne jotka tarvitsevat aikaa saadakseen sanotuksi nerokkaat ajatukset, entä ne jotka todellisuudessa kokoajan tarkkailevat muita ja sen takia ehkä näkevät niin paljon enemmän.
Miten tehdä itsensä näkyväksi, estää muita aina näkymästä enemmän?
Miksi tehdä itsensä näkyväksi, kun näkyvänä olo ei tuo esiin niitä omia parhaita puolia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti