Niitä on onnellisia ja onnettomia

Tänään juhlistin ihanuuttani viemällä itseni kahvilaan kakkukahville. Takana oli käynti terveyskeskuksella ja mielessä lohduttavat sanat "se on ihan normaalia ettei tiedä mitä haluaa elämällään tehdä, ei siinä ole mitään väärää".

Myöhemmin illalla ei olo enää ollut ollenkaan ihana, vaan jotain aivan muuta. Älä kutsu minua ihanaksi sanoi myrtynyt mieleni, kun hän kilometrien päästä ylisti ihanuuttani. Erossa vietettävät päivät lisääntyivät ja mieleni nyrjähti hetkessä ääripäästä toiseen. Vaikka ei kai pari yötä lisää enää missään tunnu, kun ei olla muutenkaan nähty sitten maanantain.








Olen vain puoliksi, olen vain vähän.
Lopetan tahtomisen, lopetan tähän.
Joku on tyyni, joku on uninen.
Jonkun unelma on hakatuksi tuleminen.