Ensi hetkestä asti minä sidon itseni kiinni ihmisiin, tapoihin, tavaroihin. Niin pysyvästi sidon, että mielessä siintää ikuisuus. Ollenkaan ensin ajattelematta tahdonko, tai että mitä tarkoittaa aina.
Missä on keveys, eri vaihtoehtojen mahdollisuudet, ajatus siitä että ehkä kaikki ei aina heti ole sitä mitä sen toivoisi olevan.
Jos keventäisi vähän, keskittyisi myös ei niin merkityksellisiin ajatuksiin, tuntisi hieman pinnallisemmin.
Tunnen usein syvästi, ja se on kai yksi vahvuuksistani. Yksi niistä asioista, joka tekee minusta juuri minut. Vahvuus, ei heikkous joka täytyisi itsestään parantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti