perjantai 22. tammikuuta 2016

Puhu minulle eläviä sanoja

En halua rueta nukkumaan,
en mennä yksin kylmään sänkyyni,
sänkyyn joka sijaitsee ikkunan vieressä,
ikkunan jonka pielistä vetää.

Olen toivonut pakkasten loppuvan,
lakannut kynteni punaisiksi,
itkenyt ehkä liikaa,
hetken vihannut ja sitten taas rakastanut.

Tämä elämä herättää minussa suuria tunteita,
ja ehkä se on juuri siksi,
että tuntisimme enemmän.

2 kommenttia:

  1. Kirjotat tosi kauniisti! <3 Sulla on muuutenkin tosi ihana tää blogi!

    VastaaPoista