Mitä jos ahdistus vain pahenee ja syvenee, kun sen tekee sanoilla oikeasti osaksi elämäänsä?
Olen pelännyt sanoa sitä ääneen, miten paljon oikeasti olen tänä vuonna tuntenut ahdistusta.
En ole uskaltanut.
Niin monta kertaa se on vienyt syviin syövereihinsä,
ja itse olen itseni sieltä pois taistellut.
Joskus vain mietin, kuinka moneen kertaan voimavarani vielä riittävät.
Nyt olen opetellut sanomaan sen ääneen, että ahdistaa.
Sanoittamaan niitä hetkiä.
En tiedä auttaako se, mutta ainakin toivon niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti