Ikävöin sitä, kun asiat olivat vain asioita.
Syöminen oli vatsan täyttämistä, väsymys väsymystä ja elämä ihan vain elämää.
Nyt syöminen on taistelua pahaa oloa vastaan, väsymys merkki jostain vakavasta sairaudesta ja elämä ylipäänsä häilymistä jossakin todellisuuden ja muiden maailmojen rajalla. Ei toki aina, mutta usein. (jälkeenpäin lisätty huomautus, että siis mielikuvissa tuntuu asiat olevan näin. Oikeasti ei ole sairauksia, vakavia tai mitään.)
Voisin ottaa takaisin entisen, sen kun asiat olivat ihan vain asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti